'
Aino räppäili puhelintani toissapäivänä, kun itse olin koneella (Ainon takana). Tuntuu jotenkin hassulta, että nykyaikana lapset kasvaa tähän tekniikkaan jo vauvasta alkaen.. Kuvitelkaa, että istutaan vauva sylissä koneella ja tissitellään/pullotellaan siinä sivussa. Siitä alkaa se paljon puhuttu mediakasvatus, jo äidinmaidosta imettynä. Noh, en sentään silloin Ainon aikoihin itse vielä ollut kovinkaan nettisidonnainen (hurahdin vain kestovaippoihin, joita ompelin hulluna illat toisensa perään vaippoja. Tsättäilin kylläkin kestoilu-ja ekohenkisten palstoilla toisinaan).
Myönnän olevani osittain tietokoneriippuvainen. Kaikki valokuvaus- ja äänityöt vaativat konetta, vähintään älypuhelinta. . Älypuhelinten kautta tulee oltua ns. koko ajan tavoitettavissa. Huomaan hätkähtäväni, jos olen ollut pidemään ajan puhelimen ulottuvilta pois tai sen unohtanut jonnekkin ja joku on yrittänyt tavoitella. Toisaalta mulle soitellaan niin vähän (ja itse soitan vähemmän ) ettei mua soittajat häiritse :))) Muutaman kerran yöllä on kylläkin tullut puhelu väärään numeroon tai olen herännyt sähköpostin merkkiääneen-- raivostuttavaa! Varsinkin, kun en saa sitten unen päästä kiinni. Senpä vuoksi on tullut aina laitettua puhelin kiinni yöksi. Paitsi nyt, kun Piia ja Lassi ovat Helsingissä teen poikkeuksen. Haluan olla saavutettavissa heille koko ajan. Ihanaisessa iphonessa on semmonen hieno toiminto, että suosikkien puhelut tulee läpi ja muut yksittäiset numerot jää roikkuun ilmaan. Mutta, jos mulle on tärkeää asiaa niin "pommittamalla" pääsee linjojen läpi... Ihana kehitys!
Lassista sen verran, että tutkimukset jatkuvat vielä Meilahdessa :/
Ensin lupailtiin, että pääsevät takaisin meille Tre:lle parin kolmen päivän päästä, mutta nyt tarkkaillaan vielä mahdollista suolen käänteishyljintää. Oireet eivät välttämättä johdu antibiooteista tai mistä lie muista lääkkeistä yms. Odottavan aika on niin veen pitkä!
Lääkärit ei ole ennustajia tai jumalia tässä asiassa- YMMÄRRÄN ja yritän vieläkin ymmärtää edelleen, että noi lupaukset on tarpeen ja varmasti aina ajankohtaisia, mutta tilanteet elää. Pääasia olisi, että lopulta leukemia kalppii huitsin helevetin Nevadaan!!!! ja Lassi pääsisi aloittamaan oman itsenäisen 18-vuotiaan klopin elämää :) Niin ja puhumattaan siitä, että Töysässä odottava koko muu perhe pääsisi taikaisin normaali elämään. Kyllä tämä kokemus kasvattaa ja kokeilee kaikkia läheisiä.
Tesmppiä mun muruille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti