Helsinki day2

Istuskelen taas bussissa matkalla kohti Tamperetta. Mahtava päivä takana hyvässä seurassa. Anoppilassa hyvin nukuttu yö takana ja aamupäivä vietetty anopin kanssa ostoksia tehden. Ainon vaatevarastoa on nyt sitten päivitetty urakalla.. Neiti on kasvanut kesän aikana paljon ja väittikin mun kutistaneen kuivurissa sukkahousut :) ja samalla melkein kaikki muutkin vaatteet. Nyt on kutistettu sitten äidin ja isoäidin kukkaroa - varsinkin jälkimmäisen.

Poikkesimme globe hope liikkeessä missä allekirjoittanut iski silmänsä vihreästä kapsäkistä tehtyyn kolttuun.. Ja sai sen "joululahjaksi" en sitten tosiaankaan tartte mitään jouluna!! Ettäs tiiät anoppi :D ...niin ja jouduttiin sitten myös mallinuken riisumistalkoisiin, kun juuri ne villasäärystimet, jotka halusin ostaa oli nukella jalassa näyteikkunalla... Tuli ihan hiki siinä puuhassa kaikilla kolmella! Myyjä oli kyllä aivan ihanan avulias nuori neiti. Kiitoksia vain hyvästä palvelusta!

Sitten kun pääsin sairaalaan alkoi toisenlainen hupi. Aivan upeeta viettää päivä Lassin kanssa, vaikka täytyykin könnätä yhdessä ja samassa huoneessa. Pelien, jutustelun ja animaation teko piristi kummasti. Google+ ja fb linkitetty animaatiolla :)

PIkkuveli Julius 4-vee, joka ei ole nänhyt Lassia kahteen kuukauteen, koska sairaalassa ei voi vierailla alle 12-vuotiaat oli videon nähdessää ihastellut  "mun Lassini!" Voi rakkaus pakkaus :D

En voi muuta kuin nostaa hattua Lassille, joka on ollut tuolla neljän seinän sisällä jo 2 kuukautta ja säilynyt vielä selväjärkisenä!!!! Puhumattakaan, että Taysissa meni 4 kuukautta. Myös Piia on osoittanut jumalattoman suuret voimansa ja periksiantamattomuutensa tän kaiken kamaluuden keskellä. Mikä ei tapa se vahvistaa,niin totta! Meistä kaikista on tullut vahvempia tän myötä. Se, että kohtaa pelkonsa ja myöntää, että nyt pelottaa ja eikä aina jaksa- silloin toinen jaksaa sun puolesta! Mä en itse voisi kuvitella mitään muuta tekeväni. Elämän priorieetit on kiepsahtaneet uusiksi. Omien läheisten ihmisten merkitys on entisestään kasvanut, vaikka aina olen perhekeskeinen ollutkin. Miten lähellä voi olla, että jotain toista ei kohta olisikaan vierellä. Onnettomuus tai vakava sairastuminen voi olla ns. oven takana, joku hullu kusipää vaanii jossain, rattijuopot, ylinopeutta ajavat kaaharit, sekopäät ynnä muut idiootit seikkailee siellä sun täällä... Ei paljon tarvi uutisia lukea kun hirvittää.

Nyt me odotetaan ja toivotaan hartaasti, että ensi viikolla Lassi pääsis meille Tampereelle. Eikä edes tarvitsis mennä Taysiin.. Siihen on suht'hyvät mahkut. Toivottavasti se toteutuu - nyt olis jo korkea aika!

Päätän bussipäivityksen tähän ;)

P.ps mä unohdin kirjoittaa heti, että kyllä me tästä sairaala-ja sairausrumbasta aiotaan selviytyä ja sit on ISOT bileet !!!!!!!!!!!!!!!!!