Jei, maaliskuu maata näyttää.. Mut eipä vaan oo näkynyt.

Omat fiilikset on vaihdelleet onnistumisesta epäuskoon mikä liittyy tuohon levynteko prosessiin mitä tässä talossa tehdään nyt urakalla. Happo Hc:n levy on ulkona ja komiasti onkin! Nosdrama on masteroinnissa, Margin of Safety on viittä vaille valmis ja Hiidensointi  on parin viikon sisällä valmis eteenpäin. Eniten tietenkin syyhyttää tuon Hiidensoinnin kanssa, koska sen julkaisu jää tällä hetkellä meidän omiin käsiin. Ei hiisien kaltaista marginaalimusaa saa kaupallistettua kanaville. Vaikkakin siinä plätyssä on useampi biisi, jotka hybinkin sopisivat soimaan myös radiotaajuuksille ja ihan rokista pitäviin talouksiin :) NOH, ostakaa meiltä sit levy, kun aletaan sitä itse kauppaamaan ettei ihan mee ruvelle talous :D

Hommattiin sitten tämmönen Avantone cv-12 konkkamikki. Ehdittiin sitä erinomaisin tuloksin  käyttää

pariin biisiin ja sitten se menikin rikki.. tai jotain vain tapahtui -pohjakohina oli ihan valtava ja ei semmoista voi käyttää. Kai sen virtayksikkö pösähti, kun ei siitä mitään muuta vikaa löytynyt, katsotaan mitä sanovat englannista. Yllättäen hyvin toimi tuo palautusysteemi, vaikka vielähän ei tiedetä lopputulosta, mut antaas kattoo...

Maaliskuussa oli myös ystävän 41-vuotis synttärit. Olin tehnyt jo useampi vuosi aitten melkein valmiiksi tämmöisen kangasenkelin ja en ollut tienyt kelle sen antaa ja nyt tiesin , että tätä ihmistä varten olen sitä pankonnut. Katalle tietty :)

 Oli kivat kekkerit istuimme ulkona notskilla melkein kuusi tuntia. Ainoki oli alussa mukana ja Suvikin tuli kylään kun palasi kaupungista. Ja tytöt lähtivät siitä sitten kotiin ja aikuiset jatkoivat vielä hieman iltaa. Kiitos ihanaisille naisille!

 Olihan maaliskuussa myös STONEn keikka pakkahuoneella- Aijjai nuoruusmuistoja!

Tässä pelattiin Ainon kanssa..                                         mutta kumpikohan voitti!?

      

       

Pohjanmaalla minä ja kaikki mun murut!

J aolihan nää mun muruni myös Tampereella!

Kata oli meillä äänittässä Straussin Also spoke Zarathustraa.

Tää tulee Esa Zubanin Elvis stand uppiin  See see rider- kombinaatioon!

Siitä tulee taas yksi pakko nähdä jutuista ensi syksyllä.

Tammi-ja helmikuu

Lassi ennen parran ajoa :) Me/mä suunnittelin jo letittäväni jätkälle hevileukaparran, kun oli niin hianossa kasvussa toi leukaosasto. Tohtorin määräyksestä piti  vaan poistaa toistaiseksi. Mut sehän kasvaa uudestaan!

Autoajelulla. Salakuvia.. Toivottavasti Suvi ei vieraile mun blogilla... Harmillista, etten saa kuvata sitä enää "virallisesti", en ole saanut yli vuoteen. Paitsi rippijuhlissa. Ja voi perses, heti muistin, että mulla on osa kuvista vielä tekemättä :/ Täytyykin ensi viikolla hoitaa homma pois alta.

Aino se on kova tyttö luistelemaan. Tässä taidonnäytettä. Kuten kuvista näkyy, olen edelleen erittäin ihastunut iphone 4s puhelimella valokuvaamiseen. Olen löytänyt toisenkin loistavan kuvien käsittelyohjelman, nykyään suosin tadaan lisäksi snapseedia. Suosittelen kokeilemaan. Helppoa ja nopeeta ja saa tosi hienoja kuvia :))

Hiidensointi levy alkaa ihan aikuisten oikeasti ilmeisesti valmistumaan... Tässä Pete tekee viimeisiä kitaraäänityksiä.  Onhan tässä mennytkin kaksi vuotta taas. Tosi asia on, että levy ei todellakaan ole ollut työn alla koko aikaa. Meidän elämässä oli viime vuonna tärkeämpiäkin asioita kuin musiikki ja sen tekeminen. Lassin sairastuminen leukemiaan pysäytti meidän ja monen muunkin perheen elämän hetkeksi. Silloin oli prioriteetit ihan jossain muualla. Ja onhan tässä projektissa muitakin kuin vain minä ja Mika. Muidenkin bändiläisten elämään kuuluu muutakin kuin bändihommat, joten aina ei aikataulut osu kohdilleen ja hommat siirtyy monistakin syistä. Mut täähän on harrastus, hyvin rakas sellainen.  Mukavahan tätä olisi tehdä enemmänkin, mut onneksi on päivätöitä- laskut on pakko saada maksetuksi. Mut nyt sitten mietitääm seuraavaksi, että miten tuosta saadaan plättynen käteen. Tosiasiat on ettei tämmöstä matskua ole helppo saada levy-yhtiön julkastavaksi... ei ole mitään nykypoppia ja kaiken kansan musiikkia, vaikka niin jumalattoman hyvää (hih!) materiaalia onkin! Ainakin tuon julkaisuun ulkopuolisen tahon osalta eteen pitäsi tehdä ihan pirun paljon enemmän töitä- anyone? 

Töissä taiteilua. Me pidetään välillä TYKY-päiviä muille yksiköille. Tässä oli Tesoman päiväkodin naisia. Mun osuus oli varjokuviin perehdyttämistä ja valokuvien ottamista sekä niiden taiteeksi työstämisen ohjausta. Sitten pidin vielä paukepiiristä aikoinaan innostuneena (olin joskus koulutuksessa aiheesta) rumpupläjäyksen naisille. Se oli todella hauskaa ja ensi kertaa tuommoisena kokeiltuna/sovellettuna jopa onnistunut (kehärumpu/riisikeppi siis välineenä). Joukko ennen mitään sen kummemmin soittaneita naisia lähti tekemään aluksi improten rytmejä (aikamoista hakkausta oli alussa, jos suoraan sanon!) ja siitä parilla bum/cha ohjauksella  omia rytmejä (paperilautanen nuottina-bum-keskustalyönti / kapula nuottina-cha-reunalyönti). Siitä sitten kolme eri ryhmää tekemään ja reenaamaan omat rytmit. Pidin itse perusrytmin alussa ja siihen lisättiin  ryhmät vuorollaan ja työkaverit  tulivat mukaan muilla djempe/cahon rummuilla ja vielä sitten Matti lisäsi synalla sointupohjaa eli melodiaa siihen ja vitsi se oli hieno impro :) Jaksan siksi vaahdota tästä koska se oli itselleni ensimmäinen kokemus soitonopetuksesta :))) ja vielä rummuilla. Mullahan on tasan kaksi komppia joihin kykenen, jos pitää laulaa samalla... Mutta ajattelin kyllä oppia lisää, joskus. Oma opettajahan olisi tuossa kotona jo valmiina. Nooh, sit kun on ylimääräistä aikaa. Rummuthan on jo olkkarissa :D

Mun oma "Kurtti"

Pelleiltiin Mikan kanssa, kun tajuttiin ettei oltu tehty päivän blippiä.  Ja piti 

saada jostain kuvaus aihetta. Ei siis kuitenkaan värjätty herrasen hiuksia, vaan

tossa on ihan mun tukkaa ja otin kuvan edestäpäin. 

Piti samalla hölmöillä omakuvaakin, mutta

Mikan kuvasta tuli päivän blippi :)

Tää oli sit päivän kolmas kuva, mut halusin Kurttini kuvan

se oli niin sweet <3

Mika tilasi uuden mikin. Avantone cv-12

Oli sitten pakattu hyvin. Kyllä Englantilaiset osaa! Mutta putkimikki

tuli kotiin ehjänä ja pahvinkeräyspiste täyttyi jätteestä.

Tänään eli 17.2 Tehtiin vielä Nosdraman "Violent sky" biisiin

meikäläisen puheosuutta kyseisellä mikillä.

Lassin muru 10 vko!

Ihana, tosi fiksu kääpiösnautserin pentu. On jo sisäsiisti, vain liian pitkät välit ulkoilutuksessa tai se , että et huomaa koiran pyyntöjä on aiheuttanut pissivahinkoja (ja vain kolmesti viikon aikan)! 

Mä kaivoin Lassin kanssa se rivarin takapihalle n. 80 cm korkean lumivallin ympäriinsä, että pentua voi pitää siinä vapaana irti omassa pihassa. Jääräpäinen, kun on ei aina tahdo kulkea remmissä, vaan istua jököttää paikallaan, eikä lähde mihinkään kuin isolla houkuttamisella :) Nyt voit totulla ulkona leikkimiseen omalla pihalla, niin kauan kun tuo lumikinos estää koiran pääsyn muualle.. Poskilihakset on kipeinä nauramisesta. Ei varmaan tartte mainita, että Aino oli ihan myyty tuolle pikkaraiselle ja minäkin!

Joulukuusta tammikuuhun, pitkä lyhyt matka!

 Niin se vuosi taas vaihtui. Eletään vuotta 2013. Fakpuukissa jo ehdin tuskailemaan, että joululomalla tuli nukuttua niin paljon ettei ole nyt töiden alkaessa juuri unta öille riittänyt.. Silmänaluset on jo runsaan valokynän tarpeessa, eikä edes riitä ;) nooh, kyä tää tästä. Töistä en ole tunnustettavasti stressannut, vaikka siellä muutoksia onkin tapahtunut. Kata jäi vuorotteluvapaalle ja nyt ajetaan sijaista toimintaan sisään. Onneks mullon kiva duuni :)

Joulukuun loppu oli niin tapahtumarikas ja vauhdikas ettei edes tänne blogiin ehtinyt mitään laittaa. Mun onneksi se Joulu tuli hätäilemättä ja hötkyilemättä kaiken muun tohinan keskellä. Joulumieli se taitaa olla parasta lääkettä, vaikkei joka koloa kodistaan ehtii joulukuntoon laittaakaan. Mä olen ainakin oppinut ottamaan vuosi vuodelta rennommin vaikka välillä mietinkin, että oisko pitänyt kuitenkin ehtiä sitä ja tätä...


Aino halusi jatkaa Suvin aloittamaa perinnettä ja pukeutui mun ompelemaan joulupukin pukuun
 ja jakoi omatekoiset lahjansa.

Itse Joulupukin tulokin aiheutti meille aikuisillekin oman jännityksensä... On nimittäin käynyt niin, että
Joulupukki ja muori (mun entinen työkaveri) ovat eronneet ja Joulupukki ei tänä vuonna kiertänytkään enää. Sama joulupukki on vieraillut meillä viimeiset 11 vuotta, joten siinä me aikuiset mietitiin, että huomaako Aino eroa. Nimittäin kaupassa ( ja jossain muualla) missä on nähnyt Joulupukkeja on todennut, ettei tuo ole yhtään sen näköinen kuin meidän pukki... ne ovat katos varapukkeja!

Ja tietenkin itse olin vasta vajaat kaksi viikkoa ennen h-hetkeä varmistamassa koko pukkitouhua (itsestään selvyys asioita..) ja sitten pitikin alkaa miettiä uutta toimintasuunnitelmaa.. Ja pelastukseksi koitui taas toinen entinen työkaveri, jonka mihen veli tekee Joulupukin keikkoja :) Ja täysistä meni! Sanallakaan ei ollut epäilykselle sijaa (taisi muutenkin jännittää neitiä) ja olihan näillä Joulupukeilla todella samankaltainen tyyli  (hehhee) ja siis oikeasti toisiansa muistuttivat... Tämä JP vaan oli aikuisillekkin vitsejä ja verbaliikkaa tarjoileva ja vielä sillä tavalla kivasti :D Sanoimme, että tervetuloa ensi vuonnakin!

Joulun jälkeen vierailimme Lassin uudessa kämpässä Töysä cityssä. Lassihan ei tosiaan voi kantasolusiirron jälkeen palata omaan kotiinsa äidin ja muun  perheen luo. Ainoa este sille on kodin turvelämmitys. Mutta  18-vuotiaan miehen alun on varmasti mukava jo omaa itsenäistymistä alkaa harjoittelemaan, kun saadaan vielä kaikki muu eli pääasiassa terveyspuoli oikealle tolalle, niin päästään sitten viettämään vaikka tupareita :D

Kauhee pelikonsolikuumeen pukkas Mikalle ja Suville, en  yhdy moiseen, paitsi jos saadaan lottovoitto!


Kävin tuossa joululomalla Lassin kanssa tutustumassa Seinäjoen terveyskeskuksen toimintaan.. Huh-heijaa ja hellät tunteet... Hieman kritiikkiä olisi esittää, mut nyt ei jaksa pauhata..

Noh, Matlock ei koskaan petä ...

mut sängystä ei ole mukava löytää tämmösiä jumalattomia neuloja!

Onneks ei löytynyt kankusta tai kylkiluiden välistä kuitenkaan...

Kuvasatoa Töysäcitystä Joululomalta..

Ja liukkaita kelejä pukkas (alla)

Uudenvuoden aattona  käytiin Mikan kans elokuvissa. Heidi otti ystävällisesti Ainon hoteisiinsa mökille  ja Suvi ei enää seuraneitejä kaipaa, joten me oltiin ekaa kertaa viiteenstoista vuoteen uusivuosi
#ilman lapsia#

Elokuva oli Life of Pi.

Suosittelen. Lyhyesti ja ytimekkäästi.

Studiohommikakin tuli tehtyä lomalla. Kun tuli nukkuttua riittävästi ja oli energiaa. Nyt ei jaksa mitään ylimääräistä.Tän blogin kirjoittaminenki on ollut pian toista viikkoa kesken. Äänitysvuorossa oli Margin of Safety, Hiidensointi ja Nosdrama tällä kertaa. Stemmoja ja liidejä. Ja Mika antoi ensikerran  mun toimia itsenäisesti alakerran studiossa ja räplätä sen vehkeitä.... En sotkenut kovin pahasti sen systeemejä.. Jokunen toiminto protoollssin ikkunanäkymässä näytti erilaiselta mun käsittelyn jälkeen :)

Joululomalla tutustuin myös uuteen iphone appsiin eli Snapseediin, aivan loistavia juttuja kun vaan vaan jaksaa kaivella ja kokeilla :)

Aino plikka se on toisinaam kuvausitoinen, "ota kuvia kun mä oon tälläi!"