Joulukuun loppu oli niin tapahtumarikas ja vauhdikas ettei edes tänne blogiin ehtinyt mitään laittaa. Mun onneksi se Joulu tuli hätäilemättä ja hötkyilemättä kaiken muun tohinan keskellä. Joulumieli se taitaa olla parasta lääkettä, vaikkei joka koloa kodistaan ehtii joulukuntoon laittaakaan. Mä olen ainakin oppinut ottamaan vuosi vuodelta rennommin vaikka välillä mietinkin, että oisko pitänyt kuitenkin ehtiä sitä ja tätä...
Aino halusi jatkaa Suvin aloittamaa perinnettä ja pukeutui mun ompelemaan joulupukin pukuun
ja jakoi omatekoiset lahjansa.
Itse Joulupukin tulokin aiheutti meille aikuisillekin oman jännityksensä... On nimittäin käynyt niin, että
Joulupukki ja muori (mun entinen työkaveri) ovat eronneet ja Joulupukki ei tänä vuonna kiertänytkään enää. Sama joulupukki on vieraillut meillä viimeiset 11 vuotta, joten siinä me aikuiset mietitiin, että huomaako Aino eroa. Nimittäin kaupassa ( ja jossain muualla) missä on nähnyt Joulupukkeja on todennut, ettei tuo ole yhtään sen näköinen kuin meidän pukki... ne ovat katos varapukkeja!
Ja tietenkin itse olin vasta vajaat kaksi viikkoa ennen h-hetkeä varmistamassa koko pukkitouhua (itsestään selvyys asioita..) ja sitten pitikin alkaa miettiä uutta toimintasuunnitelmaa.. Ja pelastukseksi koitui taas toinen entinen työkaveri, jonka mihen veli tekee Joulupukin keikkoja :) Ja täysistä meni! Sanallakaan ei ollut epäilykselle sijaa (taisi muutenkin jännittää neitiä) ja olihan näillä Joulupukeilla todella samankaltainen tyyli (hehhee) ja siis oikeasti toisiansa muistuttivat... Tämä JP vaan oli aikuisillekkin vitsejä ja verbaliikkaa tarjoileva ja vielä sillä tavalla kivasti :D Sanoimme, että tervetuloa ensi vuonnakin!
Joulun jälkeen vierailimme Lassin uudessa kämpässä Töysä cityssä. Lassihan ei tosiaan voi kantasolusiirron jälkeen palata omaan kotiinsa äidin ja muun perheen luo. Ainoa este sille on kodin turvelämmitys. Mutta 18-vuotiaan miehen alun on varmasti mukava jo omaa itsenäistymistä alkaa harjoittelemaan, kun saadaan vielä kaikki muu eli pääasiassa terveyspuoli oikealle tolalle, niin päästään sitten viettämään vaikka tupareita :D
Kauhee pelikonsolikuumeen pukkas Mikalle ja Suville, en yhdy moiseen, paitsi jos saadaan lottovoitto!
Kävin tuossa joululomalla Lassin kanssa tutustumassa Seinäjoen terveyskeskuksen toimintaan.. Huh-heijaa ja hellät tunteet... Hieman kritiikkiä olisi esittää, mut nyt ei jaksa pauhata..
Noh, Matlock ei koskaan petä ...
mut sängystä ei ole mukava löytää tämmösiä jumalattomia neuloja!
Onneks ei löytynyt kankusta tai kylkiluiden välistä kuitenkaan...
Kuvasatoa Töysäcitystä Joululomalta..
Ja liukkaita kelejä pukkas (alla)
Uudenvuoden aattona käytiin Mikan kans elokuvissa. Heidi otti ystävällisesti Ainon hoteisiinsa mökille ja Suvi ei enää seuraneitejä kaipaa, joten me oltiin ekaa kertaa viiteenstoista vuoteen uusivuosi
#ilman lapsia#
#ilman lapsia#
Elokuva oli Life of Pi.
Suosittelen. Lyhyesti ja ytimekkäästi.
Studiohommikakin tuli tehtyä lomalla. Kun tuli nukkuttua riittävästi ja oli energiaa. Nyt ei jaksa mitään ylimääräistä.Tän blogin kirjoittaminenki on ollut pian toista viikkoa kesken. Äänitysvuorossa oli Margin of Safety, Hiidensointi ja Nosdrama tällä kertaa. Stemmoja ja liidejä. Ja Mika antoi ensikerran mun toimia itsenäisesti alakerran studiossa ja räplätä sen vehkeitä.... En sotkenut kovin pahasti sen systeemejä.. Jokunen toiminto protoollssin ikkunanäkymässä näytti erilaiselta mun käsittelyn jälkeen :)
Joululomalla tutustuin myös uuteen iphone appsiin eli Snapseediin, aivan loistavia juttuja kun vaan vaan jaksaa kaivella ja kokeilla :)
Aino plikka se on toisinaam kuvausitoinen, "ota kuvia kun mä oon tälläi!"
